Tervetuloa päivähoitopaikkaani

(kuka päivähoitaa ja ketä???)

Uteliaimmat ja (juuri tästä asiasta) tietämättömimmät haluavat useinkin tietää, mitä puuhaan päivieni ratoksi. Tai hankkiakseni lapsilleni maitorahoja. Suotakoon heille tässä hieman täysin hyväksyttyä tyydytystä.


TKK:n suurin osasto monellakin mittarilla mitaten on Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Sen laboratorioista suurimpiin - ainakin opintoviikoilla ja tehdyillä diplomitöillä mitaten - kuuluu Teletekniikan laboratorio. Erityistä syvyyttä laboratoriolle antaa kuitenkin se, että se sattuu olemaan minun työpaikkani.

Hommanani on erikoisopettaa nuorisoa laboratorion järjestämillä massakursseilla S-38.105 Tietoliikennetekniikan perusteet ja S-38.118 Teletekniikan perusteet. Muuta kuormaa tarjoavat pienemmät osanottajamäärät omaavat vanhempien tieteenharjoittajien kurssit kuten S-38.191 Televerkot yrityksissä ja S-38.117 Teletekniikan seminaari. Lisäksi vuosien saatossa ovat niskassani olleet milloin toimistotekniikan (mitä ihmettä se on?) opetus, milloin tietokoneiden tiedonsiirto tai lähiverkkokurssi. (Taitavasti toimien olen saanut nämä sentään poistumaan korkeakoulun opetusohjelmasta.) Monet valmistumisvaiheessakaan olevat opiskelijat eivät onnistu välttämään minua joutuessaan skarppaamaan kirjallista ilmaisuaan tekemällä erikoistyön.

Seppo luennoi
Haastavinta on opettaa alkeiskursseja, joiden funktio on moninainen. Perusopetuksessa on lähdettävä siitä, että perustason kurssilla kurotaan kiinni opiskelijoiden tiedollista eriarvoisuutta. Osa on imenyt teletekniikan perustiedot ja -taidot jo äidinmaidossa, osalle taas 'tavallisetkin asiat' ovat tuiki outoja. Virallisessa liturgiassa useimpien TKK:n peruskurssien tarkoituksena on antaa (kaikille)opiskelijoille taustatietoa opintoja koskevien valintojen pohjaksi. Asioita enemmän miettiessään huomaa myös, että jokaisella peruskurssin opettajalla on erinomaiset mahdollisuudet karsia liian suosittujen laboratorioiden opiskelijamääriä:-)

Varoituksen sanoina nuorisolle kerron, että olen jo kolmatta jaksoa TKK:n palkallisessa kalustossa. Tämä putki alkoi keväällä 1993, ja olen jo ehtinyt tuta, mitä on olla parin sortin erikoisopettaja, yliassistentti ja yli-insinööri (päivänselvää yli- ihmisainesta, siis).

Kestämistä on helpottanut se, että kevään -98 ymmärsin olla virkavapaalla ja lehtoroimassa helsinkiläisessä monen alan väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa. Jutun moraliteetti piilee siinä, että kaikesta huonosta esimerkistä(ni) huolimatta jokaisesta opiskelijapolvesta aina joku jää tai palaa korkeakouluun. Kokopäivätoiminen kovan liksan nauttiminen ei ehkä sittenkään ole elämän suola.


Vanhoja ei toki pitäisi muistella, kun on pelkona saada tikusta silmään, mutta pantakoon nyt tähän yksi juttu: Kun tieto paluustani TKK:n kateederille levisi ystäväpiiriini, olivat kommentit monenlaisia. Yhden tyypillisimmistä heitoista laukaisi erään merkittävän (vielä) kotimaisen telealan yrityksen napamies suureen ääneen eräilä kokkareilla: "Kuinka sä kestät sitä X:ää?" . No, aikansa kutakin - vaikka aidanseipäänä. X:llä on nyt aikaa vaikka kokopäiväiseen kalastukseen.


Heikki Hotasen esitys innostaa
Ja minä viihdyn työssäni. Aina sitä itsekin kehittyy, kun saa viettää päivänsä itseään fiksumpien, nuorempien ja jopa nätimpien seurassa. Hyvä seura auttaa monessa muussakin asiassa työympäristössä: jopa ranskalaisen Sodexhon keitoksien nieleminen on joskus ilo, kun sen saa tehdä miellyttävässä seurassa.

Luennolla näkyy herpaantumattoman mielenkiinnon kohteita


Silkkaa pelkkää kateutta esimerkiksi kollegoissani herättääkseni olen pistänyt tähän perään muutaman omaan työympäristööni ja -seuraani liittyvän kuvan.






Kirsi Ansku

Vasemmalla on sellitoverini Kirsi Voipio aitona ja aurinkoisena, kuten tavallista. Oikealla oleva kuva on otettu Teletekniikan perusteet -kurssiin kuuluvalla excursiolla Telegalleriaan (vai pitäisikö johdonmukaisesti sanoa Soneragalleriaan). Kuvaajan kunniaksi on kai sanottava, että Ansku Pirjola on tässä vielä nätimpänä kuin 3D-mallissa.





Onko vielä kaikesta huolimatta ikävä? Nopeimmin minut pyydystää - jos on pyydystääkseen - pitkään ja uskollisesti palvellut (mitä nyt ASETA KORTTI -efekti riivaa) GSM: 050-5991803. Sähköposti on myös käypäinen vaihtoehto.

Nummi-Pusulassa 14. heinäkuuta 1998
Seppo@hotmail.com
laskuri
[Pääsi(i)vulle] [Ystävien yms pariin] [Lähestymisohjeet]

Seppo Uusitupa (12.07.98)