Tämän voit lukea vain täältä!

(Tätä haastattelua ei ole julkaistu missään muualla.)


Opekin sivistää itseään. Joskus siihen on käytettävissä ihan työnantajan rahaa, joskus taas joku ns. ulkopuolinen on huomannut lisätiedon tarpeen (vaikka vetäväksi muotoillusta apurahahakemuksesta). Usein sivistystarkoituksiin saa kuitenkin käyttää ihan omia pennosiaan. Näin vaikka yleensä voi etukäteen vain arvailla verottajan suhtautumista asiaan.

Monta huonoa kirjaa, lehtiartikkelia tai vaikkapa harjoitustyötä luettuani on mieleeni usein tullut halu paikkailla omia kirjallisen ilmaisun kykykyjäni. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen kaikkia rienapoikien mainitsemia vääryyksiä ja viekkauksiakin käyttäen onnistunut tunkemaan itseni muutamille kirjoittajakursseille, joista pisin Helsingin Verstaan järjestämä kesti miltei puoli vuotta. Ei toki täyspäiväisesti jossain luentosalissa hikoillen, vaan välillä harjoitustöitä tehden.

Tässä erään kurssilaisen näyte (osa). Laatija ei silkkaa vaatimattomuuttaan tai muuhun tekosyyhyn vedoten halua nimeään esiin.


JK
Olet mukana kurssilla opiskelemassa journalistiikkaa. Miksi?

SU
Olen pelkältä oppikoulupohjalta joutunut kirjoittamaan kirjoja, lehtijuttuja ja muuta tarinaa, joita moni muu on joutunut lukemaan. Olisi mukavaa saada ammattimaisempi ote kirjoitustyöhön.

JK
Minkälaisessa työssä haluaisit olla tulevaisuudessa?

SU
Ammattinimikettä en osaa suoraan sanoa, mutta haluaisin olla vaikuttamassa siihen, että erilaisesta oppimisesta tulisi entistä useamman ilo. Liian monessa paikassa opiskeluilo nitistetään tehtävästään mahdollisimman vähän kiinnostuneilla opettajilla, huonolla oppimateriaalilla ja oppijan yksilölliset ominaisuudet täysin sivuuttavalla ajattelutavalla.

JK
Opetusalaa jurikaan tuntematta saanen ehdottaa, että ammattinimike olisi varmaan jossain opetusministerin tai opetusneuvoksen välimaastossa.
Mainitsit opiskeluilon nitistäjät. Olisiko sinulla mainita joitain tämänlaisia oppilaitoksia?

SU
Vakioesimerkkeihin kuuluu vaikkapa 'miesten kouluksi' mainittu opiskelupaikka. Omat kokemukseni tosin ovat neljännesvuosisadan takaa. Ehkäpä sielläkin osataan nykyään kiinnittää huomiota edellämainitsemiini seikkoihin.

JK
Missä motivaatio on sitten korkeimmillaan?

SU
Itse en ole nähnyt motivoituneempaa porukkaa kuin Helsingin teknillisen oppilaitoksen iltalinjalla. Kun vaikka haluaa täydentää tietonsa tasolta teknikko tasolle insinööri, saa istua pulpetissa neljä vuotta neljänä iltana viikossa neljä tuntia kerrallaan ja painaa kotitehtävät sen päälle..

JK
Mikä on omien opiskelujesi traumaattisin kokemus?

SU
Traumoja on kertynyt niin paljon, ettei niitä enää osaa panna suuruusjärjestykseen. Mutta matematiikan pitkiltä peruskursseilta jäi mieleen sentään yksi asia. Oli todistettava lause 'avoimen joukon sulkeuma on kompakti' todeksi vai olisiko se nyt ollut vääräksi. Suhahti kyllä pahasti yli hilseen. Mutta kyllä nyt noinkin hienon uskonvaraiseksi jääneen matemaattisen mantran avulla olen elämässäni tähän asti jotenkin pärjännyt.

JK
Ihmiset pelkäävät yleisesti sairautta, työttömyyttä ja kuolemaa. Minkälaisia muita asioita et haluaisi kohdallesi tulevan?

SU
Äkkisiltään ei tule mieleen mitään järisyttävämpiä asioita, mutta enpä soisi koskaan olevani koirasmarttana Lions-klubin jäsen tai autoilevani ranskalaisella autolla. Mitä tuohon mainitsemaasi kuolemanpelkoon tulee, on myönnettävä ettei minulla ole siitä kokemusta; tuntematonta on paha pelätä. Muistuttaisin kuitenkin kirkkorukouksenkin esittämästä toiveesta 'Varjele pahalta ja äkilliseltä kuolemalta'.

JK
Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?

SU
Tottamaar. Ja sitä edeltävään myös.




[Pääsi(i)vulle] [Ystävien yms pariin] [Lähestymisohjeet]

Seppo Uusitupa (12.07.98)